Hukkasin teekupistani korvan! Olen hukannut kokonaisen ajatuksen korvasta.
Olen tehnyt vuosia kaikkiin valmistamiini mukeihin ja kuppeihin korvia/kahvoja/ottimia – satoja ja taas satoja. Mitä nyt on tapahtunut? Missä ne korvat piileksii? Liekö tämäkin teen juonnin sivuvaikutuksia?
Käytin pitkään teetä juodessani omatekemääni isohkoa teekuppia, jossa oli ihan hyvässä järjestyksessä käteenkäypäinen korva. Huomasin ajan myötä pitäväni kuppia käsissäni kaksin käsin – koskemattakaan korvaan.
Tee jäähtyy melko pian. Varsinkin vihreä tee, joka on haudutettu korkeintaan 80 asteiseen veteen. Melko pian kuppi tuntuu mukavan lämpöiseltä, jonka ympärille on kodikasta kietoa sormensa.
Teekupin syvällisempi ergonomia
Astian pitelemisessä kaksin käsin on oma hohtonsa – teen juonnin luonne muuttuu välittömästi läsnäolevammaksi, meditatiivisemmaksi. Seurassa ollessa kuin huomaamattaan keskustelu muuttuu syvällisemmäksi. Ja yksin ollessa ajatukset lähtevät virtaamaan. Ihmeellistä!
Se, että juoma-astiaan tarttuu kaksin käsin, muuttaa tilanteen asetusta. On otettava mukava asento; vain pideltävä teekuppia käsissä. Harhailevat ajatukset kotiutuvat mitkä mistäkin.
Ajatuksilla on useimmiten tapana seikkailla enimmäkseen menneessä tai tulevassa eikä nyt hetkessä. Sehän on meillä enimmäkseen perusasetus, itsestään selvää. Harvoin muistamme tai pystymme hiljentämään vauhtia fyysisestikään. Ja jos pysähdymmekin, niin ajatukset ratsastavat sinne tänne nyt-hetken sijaan.
Niinkin pieni asia kuin ote ”taukojuoma-astiaan” voi auttaa hyvänlaisen pysähtyneisyyden tavoittelussa.
Tässä vaiheessa muki, kuppi, kippo – miksikä kukin juomaesinettään kutsuukaan – muuttuu ainakin minun käsissäni maljaksi.
Ikään kuin tunnelma muuttuu ”pyhemmäksi tai arvokkaammaksi”. Totutut arkiset itsestään selvät nimitykset eivät enää sovellu entiseen malliin hetken luonteeseen.
No, nyt kieltämättä menee jo hifistelyn puolelle, mutta näin on päässyt käymään omalla kohdallani.
Joka tapauksessa teekuppini korva alkoi käydä tarpeettomaksi. Se alkoi jopa olemaan tiellä – ”mikäs se tuossa törröttää”.
Korvattomuuden evoluutio
Alkaessani syventymään tee-esineiden valmistamiseen, jätin ensimmäisistä kupeistani korvan pois.
Tavoitteeni oli alkuvaiheessa tehdä paljon eri versioita eri savilaaduilla ja engobeseoksilla lasitteiden kera. Muodostaa materiaalipaletti, josta ammentaa varsinaisiin tuotteisiin väri- ja pintamaailmoja eri muodoille.
Koekuppeihin liitin materiaalin käyttäytymisen seuraamiseksi reliefin, jonka muoto on saanut innoituksensa Yrjö Blomstedin suunnittelemasta rakennuksesta Jyväskylän Lutakossa. Rakennuksessa sijaitsi, sittemmin Kramsunkadulle muuttanut, teen ystävän keidas – teehuone Teeleidi. Kukan -malliset reliefit koristavat rakennuksen ikkunoiden puitteita muiden muotojen lisäksi.
Paksumpana kohtana mukissa reliefi kuumenee vähemmän kuin muu seinämä. Vastaavasti selkeä pohjarengas pysyy viileämpänä, kuten yläreunakin.
Huomasin, että alkuvaiheessa kuumaakin kuppia voi pidellä ihan sujuvasti, kun sormensa asettelee näihin viileämpiin kohtiin. Jäähtymisen myötä on mukava lämmitellä sormiaan kupin ympärillä.
Erilaisia materiaalikokeiluja tehdessäni korva pysyi poissa, kunnes tuntui luontevalta unohtaa koko korvan olemassaolo. Käyttäessäni pelkästään koekuppejani teehetkissäni, korvattomuus alkoi tuntumaan hyvin luontevalta.
Liekö syynä suosimani upeat vihreät teet, joiden syntysijoilla on käytetty aikojen alusta korvattomia teemaljoja?
Ps. Suosittelen lämpimästi syventymään teen hauduttamisen ”saloihin”, jos vielä valmistat teesi näppituntumalla.
Ja jos käytät ainoastaan teepusseja, niin kokeile ihmeessä irtoteetäkin. Et tule katumaan 😉
Otathan selvää hankkimasi teen haudutussuosituksista määrän, veden lämmön ja haudutusajan osalta. Siten pääset aivan uusiin ulottovuuksiin teesi kanssa.
Vinkki: Veden lämpötilan mittaamiseen on olemassa teevesimittareita, mutta mittaukseen voi käyttää myös ns. kinkkumittaria ym muu paistomittaria.
Liian kuuma tai viileä vesi vaikuttavat suuresti haudutuksen tulokseen! Katsothan vielä kellosta aikaa haudutuksen onnistumiseksi.